Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Ensimmäisen vakituisen työsuhteen aloitus oli vuosikymmeniä sitten huikea juttu nuorelle naiselle, siis minulle. Blogikirjoitus alisuoriutumisesta, osa 1 (3)

Todellisuus olikin sitten ihan muuta kuin esimieheni oli kertonut.

Ensimmäisen vakituisen työsuhteen aloitus oli vuosikymmeniä sitten huikea juttu nuorelle naiselle, siis minulle. Kyseessä oli vieläpä virka. Esimieheni motivoi minua kertoen, että työtä on ajoittain paljon, mutta kertyneet ylityöt on mahdollista pitää pitkinä lomajaksoina kesällä ja joulun aikaan. Niin edeltäjäni oli tehnyt. Minulle tämä sopi oikein hyvin.

Todellisuus olikin sitten ihan muuta kuin esimieheni oli kertonut. Työtä oli todella vähän. Joka päivä toivoin, että jostain löytyy se tekemättömien tehtävien kätkö, josta oli puhuttu. Mutta ei löytynyt. Olin ammattikuntani ainoa edustaja, joten apuja ei tullut muualta työyhteisöstäni. Olo oli surkea. Olin pettynyt ja koin arvottomuuden tunnetta. Olisin pystynyt paljon parempaan, mutta osaamiselle ja työn innolleni ei ollut käyttöä. Esimieheni pyysi, etten kertoisi tilanteesta ylemmille esimiehille. Hän menettäisi muuten hoitamani viran. Ratkaisin tilanteen siirtymällä toisen työnantajan palvelukseen.

Eräs asiakkaani puolestaan kuvasi uupumiseensa johtanutta polkua seuraavasti. Hän oli tullut nykyisen työnantajansa palvelukseen pari vuosikymmentä sitten. Työn saatuaan hän koki suurta riemua, koska tehtävät olivat juuri sitä, mistä hän oli unelmoinut. Oli myös paljon mahdollisuuksia kehittyä. Perehdytys oli hyvää. Alkuvuosina hän koki saaneensa aikaan hyviä tuloksia ja vaikuttaneensa monien asioiden eteenpäin menoon organisaatiossaan. Yksityiselämässä hän nautti perhe-elämästä ja liikunnallisista harrastuksistaan. Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Muutoksia tuli ja tietojärjestelmät vaihtuivat. Niin myös esimiehet. Nyt hän oli uupunut. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli saanut lääkäriltä suosituksen jäädä kahden viikon sairausvapaalle. Hänen työpäivänsä olivat pikkuhiljaa venyneet ja liikuntaharrastukset jääneet. Illat menivät lepäillessä ja yöt pyöriessä vuoteessa seuraavan päivän työssä suoriutumista epäillen.

Kysyin asiakkaani luvalla hänen esimieheltään asiakkaani suoriutumisesta. Esimies kertoi ensin laveasti asiasta ja kiteytti lopuksi lauseeseen: ”Kyllä hän tekee paljon töitä, mutta vääriä töitä.” Kysyin, ovatko he keskustelleet siitä, mitkä ovat oikeita töitä. Sain vastaukseksi vaivautuneet hiljaisuuden ja viittauksen vuosi sitten käytyyn kehityskeskusteluun, jonka teemana oli henkilökohtaisen palkan osan määrittely. Harvapa sitä siinä tilanteessa ottaa esille työn paljouden.

Asiakkaani oli tehnyt työtä niillä prioriteeteilla, jotka hänen kanssaan oli viimeksi määritelty – pari vuosikymmentä sitten. Tämä oli johtanut tilanteeseen, jossa hän todellakin teki vääriä töitä, eikä tiennyt, mitä häneltä oikeasti odotetaan. Hallinnan tunne katosi hahmottumattoman tehtäväkentän alle. Tässä tilanteessa onnellinen ratkaisu löytyi, kun asiakas ja hänen esimiehensä tekivät tehtäväkuvan prioriteetteineen. Osaamistaso nostettiin vastaamaan työn vaatimuksia. Uupumiskierre muuttui vähän kerrassaan voimaantumisen riemuksi.

Alisuoriutumisen kokemus voi johtua monista syistä. Oleellista on, että ne selvitetään ja puretaan näin kuormitusta tuonut kierre. Näin pelastetaan myös työkyky.

Seuraavassa blogissani kuvaan lisää esimerkkejä alisuoritumisen teemalla.

#työkyky #soveltuvuus #alisuoriutuminen #liikkeessäjohtaminen # muutosjohtaminen 

Mietityttääkö alisuoriutuminen tai muu työelämän kehittämiseen liittyvä asia? Ota yhteyttä: tietotaito@coronaria.fi liisa.porento@coronaria.fi irene.heikkinen@coronaria.fi 

Pirkko-Liisa Hyttinen
liiketoimintapäällikkö, työelämäpalvelut, työ- ja organisaatiopsykologi, PsT, HHJ.
Esittely →

Pirkko-Liisa Hyttinen