Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.

Hiihtäjän virsi

Neuropsykologian erikoispsykologimme Kirsi ja talven kaksi hiihtolenkkiä - ensimmäinen ja viimeinen.

"Hyvä on hiihtäjän hiidellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu -"

Koko pimeän talven olemme taivaltaneet kohti valoa ja viimein on maaliskuu. Hiihtäjän taivas aukeaa, ei ole mitään hienompaa kuin sujutella, jos ei nyt kuitenkaan hangessa, vaan hyvin hoidetulla ladulla kevätauringon loistaessa niin kirkkaana, että on ollut aivan pakko hankkia uudet sporttiset aurinkolasit. Tyyli on vapaa, tai perinteinen, kukin saa mennä tavallaan. Oi mikä autuus!

"mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu, tuul´ ulvovi, polku on ummessa ja tuisku on taivahalla."

Aivan, alkaa tuntua liian helpolta ja mukavalta. Urheilukelloon ei kerry kaloreita tarpeeksi eikä päivän tavoite ylity 200 prosentilla, mikä oli suunnitelma. Olisi edes enemmän ylämäkiä. 

”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll' on myötä, kun latu on aukaistu edessään –”

On kuitenkin mukavaa, ettei metsässä tarvitse olla yksin, jos vaikka sattuisi jotakin. Itsekin tulee hyvälle mielelle, kun näkee iloisia ihmisiä.  Aika moni menee ohi, mutta selvästikin vaan näytönhalusta, puuskuttaa kuin Iivo.

”mut parempi hiihdellä yksinään, tiens' itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä .”

Mitä hemmettiä, täällähän on kävelijöitä! Ja joku ruoja kuljettaa koiraakin mukana. Huitelen sauvalla ja kehotan menemään umpihankeen, ettekö te näe että täällä ihmiset hiihtää!

”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen, -”

Matka alkaa olla puolivälissä, tämä lyhyempi lenkki saa riittää tänään. Olen pannut merkille, että ylämäet kestävät paljon pidempään kuin alamäet, vaikka fysiikan lakien mukaan niiden pitäisi kai olla samanmittaiset. Käytännössä on siis aina ylämäki, jos ei ole tasaista. Kotona odottaa uunissa karjalanpaisti

”mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss' oikea, väärä.”

Mutta hetkinen, mistä pitikään kääntyä? Tämä näyttää ihan oudolta, eikä ketään tule vastaan keneltä kysyä. Alkaa pimetä.

”Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun tovo säihkyvi soihtuna yöss' –”

No nyt näkyy talon piha ja siellä on ulkotuli, viimeinkin! Voimat loppuivat jo pari tuntia sitten. Karjalanpaisti on kuivunut uuniin.

”mut käypä se laatuun hiihtää myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa.”

Se oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen hiihtolenkki, ihan on ylimainostettua hommaa. Myyn karvasukset ensimmäiselle vastaantulijalle. Mutta sainpahan liikuntahaasteeseen 347 minuuttia kertalinttuulla. Saa riittää pariksi vuodeksi.

Kirsi Eskelinen
neuropsykologisten palveluiden päällikkö, neuropsykologi
Esittely →

Kirsi Eskelinen