Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Ihanko totta kuormittaa?

Osallistuin jokin aika sitten keskusteluun teemalla ”Onko nykyihminen edellisiä sukupolvia heikompi kestämään vastoinkäymisiä?”. Mielenkiintoinen teema!  

Ensi alkuun tekee mieli oikaista suoraan vastaukseen, että niinhän se on, heikennytty ollaan ihmisaineksena. Elämän kokemus kuitenkin jarruttaa ja laittaa ajattelemaan asiaa hiukan tarkemmin. 

Tasapainoinen ihminen kestää vastoinkäymisiä ja löytää ratkaisuja selvitäkseen muuttuvista tilanteista.  Ihminen on lähtökohtaisesti tasapainoinen ja vahva silloin, kun hänellä on kokemus hallinnan tunteesta. Mitä konkreettisempia tavoitteet ja ”haasteet” ovat, sitä helpommin hallinnan tunne säilyy. 

Verrattaessa muutaman vuosikymmenen takaista elämää kuluneeseen vuosikymmeneen, voi todeta merkittäviä eroavaisuuksia nimenomaan hallinnan tunteen säilymisen näkökulmasta. 1950-luvulla alkanutta teollista nousua vauhditti sotakorvausten maksaminen, joka sinänsä oli varsin konkreettista työtä, työtä ja työtä. Tavoite saavutettiin ja korvaukset maksettiin. Työ sai palkkansa. 

Tämän päivän maailmassa yhteinen tavoite on epäselvä. Jokaisella tuntuu olevan oma tavoite, joka sekin taitaa liikkua koko ajan. Hallinnan tunne horjuu usein informaatiotulvan tuodessa tietoa henkilöstövähennyksistä, yrityssaneerauksista, jopa terrori-iskuista. Oman edun tavoittelu on häikäilemätöntä, niin veroparatiisien hyödyntämisessä kuin työmarkkinajärjestöjen saavutettuihin etuihin jumiutumisessa.  

Olen kuullut lukuisien ihmisten kertovat siitäkin, kuinka työterveyshuollosta tulee lisää kuormitusta. Useinkin viimeistään toinen kysymys vastaanotolla on, kuinka kuormittunut olet työssä tai kotona. Puhutaan jatkuvasti myös työssä jaksamisesta. Eikö vain takana olekin oletus jaksamattomuudesta, hallitsemattomuudesta? 

Lasten suusta kerrotaan totuuden tulevan. Eräs lasten kanssa työtä tekevä psykologi kertoi taannoin pienen asiakkaansa kysyneen häneltä: ”Onko sinun kotonasi rankkaa, kun sinulla on noin suuret silmäpussit?”. Ehkäpä lapsi ei ollut keksinyt sitä ihan itse, vaan kuullut sitä toistettavan aikuisten keskusteluissa. Pienellä ihmisellä oli jo selvä logiikka, jonka mukaan silmäpussit merkitsivät elämän rankkuutta. 

Saisimmekohan käännettyä puheemme sävyä selviytymistä ennustavaksi? Voisimmekohan jättää huolipuheen? Mitä jos ottaisimme onkeemme edesmenneen arkkiatri Arvo Ylpön viisauden, joka kuuluu näin: ”Sinulla on kahdenlaisia asioita, joista sinun ei tarvitse kantaa huolta. Yhdet ovat niitä, joille et voi tehdä mitään. Älä huolehdi niistä, koska et kuitenkaan voi tehdä niille mitään. Toiset ovat niitä, joille voit tehdä jotain. Tee, niin et tarvitse niistäkään kantaa huolta.” Ehkä tämä auttaisi hallinnan tunteen tielle – ja yhtä vahvaksi kuin edesmenneet sukupolvet ehkä ovat olleet.

Pirkko-Liisa Hyttinen
liiketoimintapäällikkö, työelämäpalvelut, työ- ja organisaatiopsykologi, PsT, HHJ
Esittely →

Pirkko-Liisa Hyttinen