Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Kuinka monta psykologia tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Lukion ensimmäisellä luokalla tiesin, että minusta tulee psykologi psykologin paikalle.

Olin lukenut Selma H. Fraibergin kirjan ”Lapsen salainen maailma” ja ymmärtänyt, että psykoterapialla voi tehdä ihmeitä. Selma selvitti uskomattoman kiehtovasti - kuin Sherlock Holmes ikään - ongelmien syyt ja paransi lapsen kuin lapsen. Juuri sellaista minä halusin tehdä. 

Opiskeluaikoina tein luonnollisesti havaintoja ihmisten käyttäytymisestä ja reaktioista ärsykkeisiin. Kun sanoin opiskelevani psykologiaa tapahtui kahdenlaista reaktiota: toiset napsauttivat suunsa kiinni ja toiset alkoivat kertoa ongelmistaan odottaen lopuksi tyhjentävää analyysiä ja ohjeet ongelmien poistamiseksi. Psykologi ja psykiatri menivät onnellisesti sekaisin.

Eräässä ensimmäisistä työpaikoistani menin kahvihuoneeseen, kun joku oli juuri kertomassa unestaan, mutta minut nähdessään lopetti säikähtäneenä. Myöhemmin hän arasti kysyi, että onko minulla tapana kovastikin analysoida ihmisiä muuallakin kuin työhuoneessa?

Toisen kerran astuin toimistotyöntekijän huoneeseen, jossa hän oli juuri päättämässä kertomustaan toiselle sihteerille kommenttiin ”se on ainut järkevä psykologi, jonka olen koskaan tavannut”. Aiheutin taasen säikähdyksen osuessani toimistotyöntekijän näkökenttään, jolloin hän parkaisi ”en tarkoittanut sinua!”. Jostain syystä muihin ammattikuntiin, kuten vaikkapa fysioterapeutteihin, ei kohdistunut yhtä ristiriitaisia reaktioita.

25 työvuoden aikana on käynyt raadollisen selväksi, ettei työ ole jatkuvaa ihmeiden tekemistä tai että oppisi vähitellen lukemaan ihmisten ajatuksia, mikä asiakkaiden kannalta on varmaankin lohdullista.

Kuitenkin psykologin työtä pidetään edelleen jossain määrin mystisenä johtuen oikeutetustikin siitä, että käyttäytymisen ja viestinnän – sanallisen ja sanattoman – perusteella pystytään tulkitsemaan paljon asioita, puhumattakaan siitä, mitä psykologisilla testeillä saadaan selville. Toisaalta odotukset psykologia kohtaan saattavat joskus olla mahdottomia, ihmeidentekijän tasoa, ja pettymys suuri, jos psykologi ei heti antanutkaan ratkaisua.

Yleisesti tiedetään, että jos psykologilta kysyy jotakin, saa vastaukseksi ”mitä sinä siitä itse ajattelet?” tai ”ai sinä koet sen tuolla tavalla” tai ”milloin tämä tuli ensimmäisen kerran mieleesi?”. Turhauttavaa, eikö totta. Oikeasti psykologit antavat suoriakin vastauksia, mutta noin yleisellä tasolla psykologin tehtävä ei olekaan antaa valmiita ratkaisuja, vaan auttaa ihmistä niin, että hän löytää ne itse. 

Ongelman kanssa ollaan kuin pimeässä huoneessa, jonka lattia on täynnä hiirenloukkuja. Psykologin tehtävä ei ole poistaa loukkuja, vaan sytyttää valot, jotta ihminen näkee itse mihin astua.

Yritän tällä kaikella sanoa, että psykologi on viisas ihminen, mutta ihmeisiin hän pystyy harvoin. Olkoon Selma H. siitä mitä mieltä hyvänsä.

Niin ja vastaus otsikkoon: ”Vain yksi, mutta lampun täytyy itse haluta vaihtua.” Tai vaihtoehtoisesti: ”Mitä mieltä sinä itse olet?”.