Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Muutosleikki – vai sittenkin tosi?

Muutoksista ja leikkauksista puhutaan päivittäin. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että hyvin suunniteltu muutos on mielekästä työtä niin sen johtajille kuin johdettavillekin. Uskallan olettaa, ettei muutoksen johtaminen mene koskaan täysin nappiin. Mahdollisuus päästä tuloksiin vähillä vaurioilla on kuitenkin suuri silloin, kun huomioidaan myös toimet ennen ja jälkeen varsinaisen muutosoperaation.

Muutos ja leikkaus johdattivat ajatukseni omaan kokemukseen. Jokunen aika sitten kävin vaivaisenluuleikkauksesa yksityisessä hospitaalissa. Operaatiosta sopiminen kävi sujuvasti ortopedin kanssa. Hän kertoi katkaisevansa varpaastani ja siirtävänsä sitä sentin verran toiseen kohtaan. Ajankohdasta sopiminenkin kävi supsikkaasti. Muutamaa viikkoa ennen leikkausta sain sähköpostilla taustatietokyselyn, jonka lopussa kerroin tarvitsevani lisätietoa leikkaukseen liittyvistä asioista. Sitä ei tainnut kukaan lukea.

Operaation ajankohdan lähestyessä otin yhteyttä leikkaushoitajiin sähköpostilla toivoen saavani lisätietoa. Ihanpa yksilöinkin minua askarruttavat kysymykset. Ymmärsin, että joudun syömään vahvoja särkylääkkeitä, joten kysyin, voisinko suojata jotenkin vatsaani niiden mahdollisesti aiheuttamilta vaivoilta. Toiseksi kysyin sitä, voisinko tavata asian tiimoilta fysioterapeuttia, joka antaisi neuvoja leikkaukseen valmistautumiseksi ja etenkin sen jälkeiseen aikaan kuntoutuakseni mahdollisimman nopeasti.

Kysymyksiini sain vastauksen paluupostissa. Sen mukaan minun täytyy itse pyytää vatsansuojalääkeresepti omalta lääkäriltäni. Fysioterapeuttia ei heillä ole, eivätkä osaa suositella paikkakunnalta ketään jalkavaivoihin erikoistunutta. Niinpä kirjoitin seuraavan viestin työterveyslääkärille, joka välittömästi kirjoitti lääkereseptin ja lähetteen fysioterapeutille. Google neuvoi sitten sen jalkoihin erikoistuneen terapeutin.

Kummastelin ensin prosessia: ”Näinkö asiat oikeasti menevät?”. Sitten kaikki alkoi tuntua tutulta. Mutta miten niin, enhän ollut aiemmin käynyt jalkaleikkauksessa. Enpä niin – mutta työ- ja organisaatiopsykologina olin kuullut valtaisan määrän samankaltaisia kertomuksia. En tosin jalkaleikkauksista, vaan organisaatiomuutoksista!

Työelämän muutoksissa suurin osa ihmisistä haluaisi tietää etukäteen, kuinka suojautua mahdollisilta kivuilta ja erityisesti, kuinka toipua mahdollisimman nopeasti työkuntoon muutoksen jälkeen. Tämä tieto heiltä jää liian usein saamatta – vaikka itse kysyisikin.


Varpaan toipumisessa puutteellinen alku- ja jälkihoito voi johtaa siihen, että varvas palaa entiseen asentoonsa – ja leikkauskipujen kestäminen on mennyt hukkaan. Niin kuin muuten myös leikkaukseen käytetty raha. Lisäksi voivat ikuiset kivut jäädä riesaksi. Ihan niin kuin organisaatiomuutoksissakin ilman operaatiota edeltäviä ja sen jälkeisiä tukihoitoja.

Pirkko-Liisa Hyttinen
liiketoimintapäällikkö, työelämäpalvelut, työ- ja organisaatiopsykologi, PsT, HHJ
Esittely →

Pirkko-Liisa Hyttinen