Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Tylsyyden sietämisen taito

Tuskin kukaan on välttynyt kuulemasta ihmettelyitä siitä, miten paljon keskittymisvaikeudet ja levottomuus ovat lapsilla lisääntyneet. Opettajat ovat kertoneet, että jossakin luokassa saattaa jopa kolmannes oppilaistaolla jatkuvasti liikkeessä ja ärsykehakuisia. Kun ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan n. 5 %, ei kyse voi siis olla pelkästään siitä.

Tuskin kukaan on myöskään välttynyt kuulemasta, että syy löytyy kännyköistä, netistä ja tietokonepeleistä, jotka lumoavat lapset jo paljon ennen kouluikää. Kaikki ymmärtävät, että vanhempien on valvottava ja rajoitettava niiden käyttöä. Tietenkin. Meillä, jotka kasvoimme lankapuhelinten ja ensimmäisten väritelkkareitten (joista näkyi tasan kaksi kanavaa) aikakaudella keskittymisvaikeuksien täytyi siis olla huomattavasti harvinaisempia.

Eräänä päivänä havahduin kuitenkin siihen, etten pystynyt enää katsomaan televisiota ilman, että samalla selailin tablettia. Kuuluin myös ilman muuta niihin, jotka kaivavat välittömästi puhelimen esiin, kun joutuu toimettomuuden tilaan. Kuntosalille en voinut mennä, jos langattomissa kuulokkeissani ei ollut virtaa. Toisin sanoen en sietänyt enää tylsyyttä, vaan tarvitsin jatkuvaa viihdykettä. En osannut vain olla.

Elinympäristömme on lapsuuteni ajoista muuttunut hyvässä ja pahassa. Meillä on nyt mukavuuksia,  joista emme osanneet edes haaveilla ja elämä on monin tavoin helpompaa. Samalla elämisen rytmi on muuttunut nopeatempoisemmaksi ja enemmän välittömään tarpeentyydytykseen pyrkiväksi. Ajatellaanpa vaikka sitä, että voin – ainakin yrittää – tavoittaa kenet tahansa milloin tahansa puhelimitse tai somessa, tai voin katsoa televisiosta haluamani ohjelman, kun se minulle sopii. Useimmat asiat voi hoitaa verkossa vaikka keskellä yötä. Meidän siis tarvitsee ylipäätään odottaa mitään paljon vähemmän kuin aiemmin.

Niin hyviä asioita kun tiedonkulun nopeutuminen ja digitalisaatio ovatkin, on kääntöpuolena se, että aivomme totutetaan jatkuvaan muutokseen ja jatkuviin visuaalisiin tai ääniärsykkeisiin. Jos niitä ei ole, tuntuu tylsältä ja olo levottomalta. 

Lastenpsykiatri, apulaisylilääkäri Hanna Manninen TYKS:istä on herätellyt vanhempia huomaamaan, miten jatkuvasti auki oleva televisio vaikuttaa pienten lasten kehitykseen.. ”

Televisio vie vanhemman huomion, tekee ääniä, valoja, liikettä. Se muokkaa aistijärjestelmää, aivoja ja koko hermostoa. On vaikea enää tavoitellakaan rauhan tilaa: olla hiljaa, olla yhdessä, kuunnella yhdessäolotunnelmia ja ajatuksia.”

Tämä ei liene ainut selitys keskittymisvaikeuksien lisääntymiselle, mutta ainakin se on asia, jolle voimme yrittää tehdä jotakin. Voimme opetella sietämään ”tylsyyttä” – ja opettaa sitä lapsillemme.