Olemme nyt osa Coronariaa. Tutustu muihin palveluihimme tästä.
Asiakaspalvelu
010 271 2930

Uteliaisuus tekee hyvää

Uteliaat naapurit

Uteliaat naapurit ja heistä aiheutuvat haittavaikutukset– siinä teema, jota pohditaan yleisönosastoissa, asuinalueilla ja taloyhtiöissä. Vastaavasti uteliaat pihoille ja ehkä jopa kotejamme kohti katseensa suuntaavat ohikulkijat herättävät suojautumisen tarvetta ja epäluuloa.  Ikäkriisiä kokeva teini taas saattaa tiuskaista tutulle tai tuntemattomalle ”mitä tuijotat?”.  

Näissä tyypillisissä tilanteissa lienee kyse korostuneesta erillisyyden ja riippumattomuuden tarpeesta.  Halu saada omaa tilaa ja toimia itsenäisesti saavat ihmisen kokemaan suojautumisen tarvetta ja kenties ärtymystä siitä, että toiset ihmiset tunkeutuvat asettamiemme rajojen sisäpuolelle. 

Hyväntahtoinen uteliaisuus

No, kuitenkin tarvitsemme hyvinvoiviksi ihmisiksi kasvaaksemme kokemuksia siitä, että olemme toistemme uteliaisuuden kohteina.  Siis sellaisen uteliaisuuden, jonka takana on hyväntahtoisuutta. 

Vauva syntyy maailmaan, jossa hänen elämänsä rakentuu enimmäkseen juuri vanhempiensa hyväntahtoisen uteliaisuuden varassa.  Äidin uteliaisuus synnyttämänsä lapsen tarpeita kohtaan auttaa äitiä siinä, miten hän oppii tuntemaan vauvansa ja hoitamaan tätä hyvin.  Ja vauva kasvaa tyytyväisenä, vanhempiensa huomion ja huolenpidon keskipisteenä.

Nähdyksi tulemisen tarve

Sanotaan, että lapsen tarpeista juuri nähdyksi tulemisen tarve on suurin.  Tarve on niin suuri, että lapsi kokee itselleen selvästi vahingoksikin olevan vanhempiensa huomion huomiotta jäämistä parempana vaihtoehtona.  Lapsi haluaa vanhempiensa huomiota niin paljon, että sietää pahimmillaan jopa väkivaltaista kohtelua.

Lapsi tarvitsee uteliaisuuttasi

Lapsen käyttäytymisongelmat ovat yleinen, jos ei yleisin perheneuvolapalveluihin hakeutumisen syy.  Lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. 

 Siis kieltäytyy yhteistyöstä pukemistilanteissa, ruokapöydässä, nukkumaanmenoaikojen noudattamisessa tai pelaamiseen liittyvissä asioissa.  Vanhemmat saattavat olla aivan ymmällään, kokea itsensä keinottomiksi ja väsyneiksi tilanteessaan.  Mitä ihmettä voimme tällaisessa tilanteessa tehdä? 

Vastaus on yksinkertainen:  Meidän täytyy ryhtyä uteliaiksi lapsen käytöksen takana olevien viestien suhteen. Meidän pitää kiinnostua siitä, mitä lapsi käyttäytymisellään meille kertoo? 

Lapsen viestin selvittäminen ei tosin ole aivan helppoa eikä onnistu ainakaan siten, että kysymme Miksi? –kysymyksen lapselta itseltään.  Lapsi kun on todennäköisesti yhtä ymmällään kuin vanhempansakin.  Ja varmasti myös ikävällä mielellä epäonnistuessaan toistuvasti pyrkimyksissään toimia hyvän pojan tai tytön tavoin.

Miksi? –kysymys on hyödyllisintä esittää itselle ja toiselle vanhemmalle.  Voisimme pohtia enemmänkin keskenämme sitä, miten lapselle itsensä suhteessa ympäristöönsä kokee.  Lapsen tilanteen ymmärtämisestä voi oivaltaa enemmän myös ammattiauttajan kanssa, vaikkapa hakeutumalla perheneuvolaan. 

Yhteys syntyy uteliaisuudesta

Jos onnistumme viestittämään lapselle uteliaisuutemme takana olevan hyväntahtoisuutemme, voi uteliaisuus olla tie entistä vahvempaan yhteyteen lapsen ja vanhemman välillä.  Usein uteliaisuuden pukeminen hyväntahtoisuuden lisäksi myös hiukan kepeään muotoon saattaa rakentaa polun hyvinkin kiukkuisen pienokaisen tai teinin sielunelämään.

 

 

Pirkko Hänninen
aluepäällikkö, psykologi, psykoterapeutti
Esittely →

Pirkko Hänninen